sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Horkassa hourailua, horteessa hoipertelua/ Lavalle siitä!

Eilen kävelin Lapin kovissa pakkasissa koulumusikaalini ensimmäisiin kenraaliharjoituksiin, kuumeeni nousi aamusta lähtien kunnes miltei neljäkymmentä astetta oli lasissa. Hourailin ja hoipertelin. 

Maanantaina olisi ensi-ilta.

Eikä siinä vielä kaikki: musikaaliryhmäämme on osunut vihelä virus, joka on sairastuttanut jo kuusi henkilöä, niin näyttelijää kuin musikanttia. Ensi-iltamme sujunee melko hilpein menoin kun osa porukasta on joko tramaleissa tai superburanoissa..

Tänään olen siis vain lojunnut sohvalla räkäpaperivaltakunnassani hiukset boheemisti sekaisin, strepsilsit ja hunajatee vierelläin. Olen katsonut television ala-arvoisinta antia, nauranut äitikultani kanssa hiuslisäkehirvimyksien "eroottisille" tanssahteluille ja kitannut alas hirvittävän määrän hunajateetä.

Leijonani saapui piristämään minua<3 Ilkiö kehtasi tuoda pizzan mukanaan!
Alamme katsomaan agentti 007:män (nais)seikkailuja.

Monien veretseisauttavien, mutta tyylikkäiden taistelukohtauksien ja naistenkaatojen jälkeen agentti 007 päätti seikkailunsa tältä erää. Leijonanikin lähti juoksujalkaa kotiinsa isovanhempiaan tapaamaan. Lojun jälleen sohvallani, seuranani vain räkäpaperit.

Oi kipeänä olemisen keveyttä! 

Yksinäinen pizzanpala kaipailee herkkusuihin kadonneita ystäviään. Taidan armahtaa poloisen tuskistaan.

Uppouduin keskustelemaan veriryhmistä vanhempieni kanssa, aluksi ihan lääketieteellisesti (harvinaista minulle!!), mutta ajauduimme lopuksi keskustelemaan japanilaisten uskomuksesta, että veriryhmät kertovat jotain persoonastamme ja olemuksestamme. 
Pitihän meidän sitten tarkistaa, mitä japanilaiset uskoivat meidän olevan.

Äitini ja minä olimme viljelijöitä, ja tunnetuimpia "viljelijöitä" olivat mm. Adolf Hitler ja George Bush. Vanhempi.
Isäni taas oli soturi, ja kuului samaan soturiporukkaan John Lennonin ja Elvis Presleyn kanssa. 

Voitte kuvitella sitä naurun määrää.

Jatkan iltaani nuhaisessa valtakunnassani, kerään voimiani huomista koitosta varten.

Wish me luck.
Minun ja ystäväni penkkariasut olivat kovin 
PUFF!

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Se sitä ja se tätä

Jälleen kerran on abiturientin työntäytteinen elämä vienyt minua eteenpäin antamatta aikaa muille/muulle. Onneksi penkkarit potkaisevat minut muiden kohtalotovereitteni kera lukulomalle vajaan kahden viikon kuluttua. Olen kyllä ottanut jo etumatkaa: tänäkin aamuna yhdeksältä herätys, puuroa marjakeitolla napaan ja venäjän Урок номер один (urok nomer adin) kouraan. 


Tuohon jäin Leijonan keskeyttäessä minut. Hän oli juuri saapunut uinniltaan. 


Päätäni särkee kuin murtuvaa hakkuupuuta, mutta jaksettava on vielä hetki. Ja sen jälkeen toinen. 

Samuli Putro huojentakoot oloani. Historiadokumentti Neuvostoliiton synnystä huutaa taustalla kuin syyttäen tauosta sen lukemisesta. Да здравствует Советский Союз..и так далее.

Kylläpäs kyrilliset täyttävät tekstini! Lukekaa ne kuten osaatte, tulkitkaa kuten haluatte.


Mieleni kaipaa ulkomaille, pois melankolisen lumen peittämästä Suomesta. Minä haluan, minä tahdon, toistan. Hyvin olen oppinut kuluttajakulttuurin sudenpentujen käsikirjan.       "/Voitko auttaa naapuria/ Vastaan, että en/""


Olisipa lumisota päättynyt, palaisinpa Pariisiin.


Kirjoitukseni on yhtä epäselvää ja sekavaa kuin hakkuupuuni ajatukset. Kuinka kukaan tätä jaksaakaan lukea? Ei taida olla nyt äidinkielellisesti oikein sanajärjestykset eikä lukijaystävällistä tekstiä, pisteitä 60:stä 20. Sekin vain intertekstuaalisuudesta ja säälistä. Pilkkuvirheitä, suonette anteeksi.



                                                                       Olen puff.




         "/Hoidetaan kämppä Berliinistä/ Ne on halpoja siellä, tajuttoman kauniita/"