Jotenkin viime aikoina asiat eivät ole iskeneet itseään tajuntaani helposti, varsinkaan nopeasti.
Ylioppilaskirjoitukset. Ohi seuraavana maanantaina. Huh? Come again?
Tampereen pääsykokeet parin viikon kuluttua. Monologi ja tanssi.
Muutto pois kotoa leijonan kanssa. Viikko.
Whatitsaywhata?
Taidan käydä jotain aikuistumisriittiä. Pelottavaa.
Tuon muuttozembalon vuoksi/varjolla kävin pitkästä aikaa kirppareilla ja ostin erittäin tärkeitä, hyödyllisiä ja käytännöllisimpiä tavaroita omaan ensikotiini. Kolme Mucha-julistetta (päivä, ilta ja yö; aamua ei löytynyt :C ) ja sinisen herttaisen lasipurkin. Näillähän elän eteenpäin kuukauden vähintään. Mitä minä millään haarukoilla?
Pyydän anteeksi kuvan laatua, aitoa webbiä
Ja uljas kamerani meni eläkkeelle. Tai sairaslomalle. Tai anyways. Kamerarukkani ei enää suostu latautumaan, joten päättelin sen tarvitsevan pitkäaikaista ellei loputonta lomaa.
Ja sain syntymäpäivälahjaksi lomon. Ja rakastuin.
Lomokultani on Fisheye nro. 2, black and white eli perusfishie nombre deux. Mutta ah, mikä kultakala se onkaan! Filmiin kesti hetki totutella, sillä sitä ei voi kuvailla menemään kuten muistikortille ilman sen suurempia ajatuksia. Digi antoi minun tuutitella itseni liiankin hulttiomaiseen ja kevytmieliseen kuvaamiseen. Mikä sinänsä ei ole huono asia, mutta melko epäkäytännöllinen filmikameran kanssa. Film isn't cheap y'know.
En jaksa odottaa, että saan filmini teetettyä ja kuvani skannattua. 70 kuvaa uuttaa maailmaa!
Jää nähtäväksi, kuinka minä mahdun 30,5m2 asuntoon hirmuisen leijonan kanssa. Kesyttämistaitojani tullaan testaamaan.
Haluan räväkyyttä, voimaa hiuksiini. Ne ovat niin latteat nykyään. Alan jo katua oranssinpunaisen vaihtamista luonnollisempaan ruskeaani. Alas, mitä tehdä?
Olipas turhamainen kommentti. Ja täysin asiaankuulumaton!:D
Minulla on ikävä Romeotani. Ystävistä ylintä. Haluan oppia ilmeentymisen, teleportaation, jotta ikäväni helpottuisi.
Alan väsyä, sen näkee kai jo kirjoitukseni jäljestä. Asioita tulvii sieltä sun täältä ilman mitään tieviittaa, mihin mennä. Pehmeät tyynyt ja Nuuskamuikkunen peitossani kutsuvat minua ja kutsuun on vastattava. Eihän kukaan sanoisi ei Nuuskamuikkuselle, eihän?
Näissä meiningeissä, PUFF!

