PORTOLIO

Koska kirjoittamiseni on jälleen surullisesti jäänyt kiitos kahden ensi-illan sekä "muutaman" 10 sivuisen raportin/lukemattomien esseiden vuoksi, päätin tehdä seuraavaa:


Julkaisen kahden muun luokkalaiseni kanssa tehdyn yhteisen portfolio-videomme. 
Sen tarkoitus on tuoda ilmi ajatuksia, tunteija ja oppimiskokemuksia kuluneen ensimmäisen opintovuoden ajalta. Periaatteessa siis fiiliksiä. 


Olkaa siis hyvä!

MUTTA KOSKA TÄÄ BLOGI ON MUA VASTAAN EN JULKAISEKAAN PORTFOLIO-VIDEOTA! 

olen saanut tarpeekseni tekniikan kusemisesta kasvoille. 

koko ajan jokin menee vikaan.

MURRR...

WHY YOU NO WANT TEH VIDEO, SIR BLOG?!

You make me sad.

Let us leave, Patsy.

Patsy ois mun uljas ratsu, jos mulla sellainen olisi.

Se ois tosi pöyhkeä heponen. 

Koska sen nimi on Patsy.

This makes no sense.

Lopetan ennen kuin tekniikka tekee musta hullun.

Se video on muuten ihan hiton hieno. 

But shit happens, it seems.

PUFF

Why oh Why

Minä tein sen. 

Mutten ole varma kannattiko... 


Syvä hämmennys kuohuu.


Tämä on minun taiteilijuuteni.


Oih.




Sain myös haasteen Robertolta 
..... oh no


Kuuluu näin:

"Kerro ilman materiaalisyyllisyyttä viisi asiaa, jotka ostaisit, jos sinulla olisi kaikki maailman rahat. Sen jälkeen haasta viisi muuta!"

1


Ostaisin itselleni matkalahjakortin, jolla voisin matkustella äärettömästi minne tahansa päin maailma milloin tahansa haluan, kenen kanssa haluan ja millä tavalla haluan.

Ja just tän näköisenä.

Ah.

2

Hankkisin mun unelma-asunnot. 

Monikossa. KYLLÄ.

En tahdo asua yhdessä paikassa liian pitkään, enkä vain yhden näköistä kotia.

Mutten myöskään halua menettää sitä yhtä ihanaa kotia siellä ihanassa paikassa.

Haluan paikkoja, jonne voin aina palata.

Toisesta paikasta.

Vaikea minä.

                                                       Ja tahdon tuon mopsin tuosta<3

Innostuin.
Hih.




3


Hankkisin eläinkodin, johon asuttaisin kodittomia ihania eläimiä<3 Hoivaisin niitä, kunnes saavat kodin tai sitten jääkööt ne minun lellikeiksini. 
Olen ihan pöljä eläinten suhteen. 
Liian ihania. 
Hurrrrr.


Huomaako etten ole tottunut elämään ilman lemmikkiä?


http://attackofthecute.com/

Siellä on enemmän kuin yksi syy mun pöljyyteen.
Poks sanoi Emma kun oli suloisuus hyökkäsi.


4.


Avaisin tilin Asokseen, jolla voisin ostaa mitä ikinä haluan.
Rakastan noita vaatteita.
Ja olen huomannut opintotukeni hupenevan sinne tietyin väliajoin...


Mutta!
Siellä on petite-collection.
Persjalkaisena mulla on velvollisuus.

5


Apua...


AHAA


Perustaisin oman pienen, kiertävän teatterin.
Kierrettäis maailmaa romanttisesti.
Ja oltais elämämme huipulla.
Ehkä saataisiin jotain hyvää aikaan.
Vahingossa.
Ja tahallaan.

                                                                     Safety first.
                                                                           Shit.






Ja näin, 
Olen saanut turhamaisuuteni toiveeni täytettyä.
Ainakin kirjallisesti. 
Paljolti myös kuvallisesti.


Ihan kuin olisin saanut jotain aikaan.


(Hämäävä tunne)




PUFF<3






Apua..
Haastan...


Maijun
Samulin
Hennan

Matikkani päättykööt tähän.

Praskovja Fjodorovna - herttainen sanitääritär vaiko vaimo Rararasputinin?

Saimme roolijaon tulevaan prokkikseemme  Мастер и Маргарита vaikkakin rakas opettaja/ohjaajamme piti meitä värisyttävässä jännityksessä melkoisen tovin! 

Lopputuloksena olen teatterin apulainen! Ja siinä sivussa Praskovja Fjodorovna. 

Rooleja kyseisessä näytelmässä on neljä sivullista joten monella meistä on tuplatriplakvartti roolitus. Suurimmat roolit tekevät saavat keskittyä juurikin niihin, mutta me muut vaihdamme rooleja useampaan otteeseen kulisseissa, joskus jopa saman kohtauksen aikana. Yhdellä meistä on 9 roolia, toisella 7 ja lista jatkuu.. Tulee jännää.

Äitikultani teki taustatutkimusta kuultuaan roolistani Praskovjana ja sai selville, että hän oli surullisen kuuluisen Rasputinin vaimo aikanaan. Ehkei ihan tämä Praskovja, mutta kaima sentään.

Myrkyttäjän/poppamiehen vaimo on sairaanhoitaja. Hehe.

Hullujenhuoneen sairaanhoitaja.

"Otetaanpas lääkettä"

On mulla huono huumori...

Jännityksestä kun on puhe ja kirjoitus, minua pyydettiin myös yhteen toiseen prokkikseen huhtikuun kevään festareille. Kyseessä olisi Virpi Haataisen "Irti minusta", ja yhden noista kolmesta naisroolista olisin saamassa, nähtäväksi jää mikä. 

Tulee siis tekemisen täytteinen kevät, mutta I like it that way. 

Jos vaikka sais lisäpontta kilojen karistamiseenkin!

Kotona zumbaa jee jee!

Minua harmittaa HIRVEÄSTI yksi asia.

Olisin halunnut liittää tähän videotallenteen tekemistämme valoinstallaatioista, mutta ne ovat laadultaan sen verran huonoja, etteivät valot pääse oikeuksiinsa. Olin niin ylpeä ryhmämme työstä ja hihkuin siihen asti kunnes video lähti pyörimään koneeni näytöllä. Harmi etten voi yhdistää aivojani USB-portin kautta, jotta muistoni olisi terävälaatuinen, täydellinen tallenne. Sci-fi tyypit hei, help me out.

Huomenna alkaa näyttelijäntyön kurssi, jolla alamme syventyä saatuihin rooleihimme. Pelkäsin, että tulisin kipeäksi ja missaisin sen, mutta onneksi eilinen minttukaakao ja sivistynyt sosialisointi tervehdytti laimean kuumeeni.

Koputan puuta.

Eli päätäni.

Tätä koko alkavaa lukukautta voisi kuvailla jännityksen määrälläni! Jännittää koko ajan kaikki tulevat asiat enkä malta pysyä housuissani! Vaikka koulupäivät ovat raskaita, jostain sielun syövereistäni saan puhtia jaksaa. Tai kuten yksi luokkalaiseni mainitsi minulle torstaina (kun kuumeeni oli jossain 38 paikkeilla):

"Emma sä loistat taas tänään."

Minä: "Se taitaa olla otsani, mikä hehkuu."

Mutta myönnän kyllä, että koulussa huomaan itsekin tietyllä tavalla loistavani. Joulunaikaan palautekeskustelussa opettajat sanoivatkin minulle, että olen innostava oppilas luokassani. Otan kaiken irti jokaisesta harjoituksesta. 

Ja niin aionkin ottaa.

Noloa. 

Leijonalla ja minulla on reaaliaikainen tökkäyskisa..

Facebookissa. 

My life just flew by.

Voisin ehkä laittaa sen videon tänne, vaikka se huono onkin. Kaikki valot eivät näy, musiikin ja valojen ajoitus ei näy laisinkaan, koska kuva hyppii ihan holtittomasti eikä osaa tarkentaa valojen syttyessä tai sammuessa.. Mutta noh, siinä on kaunis musiikki. 

Ja koska niinkin huonolaatuisen videon lataamiseen meni yli puoli tuntia eikä ehtinyt siinäkään ajassa valmiiksi, päätin etten riko sarveiskalvojanne teiltä yhdeltä taikka kahdelta lukijalta

"Hei äiti!"

Puff!

PS. Miksi musta tuntuu, että tämä teksti on yhtä sekasortoa?

Voice Capture / Light Installation / And some lurking around

Ensivaikutelmana,

Koulua alkaa toinen päivä, 

Uuden vuoden jälkeen..

Ei.

Ei.

Ei.

Voi paska.

Mutta kuinka olinkaan väärässä! 

Jännitin koulunalkua enemmän kuin abivuotta. Tuntui rehellisesti siltä, että tämä vuosi, koulu ja ihmiset, kokemukset tulevat muuttamaan minua, kasvattamaan ja tuomaan esille itsestäni asioita, joita en osaisi odottaa. Hyviä että huonoja, mutta silti tarpeellisia. 

Olin siis paskat housussa maanantai-aamuna pienessä pakkasessa tarpomassa kohti koulua.

Ensimmäisellä viikolla meillä oli Työelämäorientaatio-kurssin infoa ja aloittelua. Takoituksena on seurata kolmen päivän ajan valmistuneen ja työssäkäyvän TIOn (teatteri-ilmaisun ohjaaja, for your information ^^) työskentelyä, tehdä muistiinpanoja ja haastatella tätä valitsemaamme henkilöä. Teemme myös "kartat" valitsemamme alueen, josta myös tämä TIO on, muista alan tekijöistä, mahdollisista työnantajista, projekteista ja uusista ideoista. Tarkoituksena on antaa selkeämpi kuva opiskelijoille siitä, mitä valmistuttuamme voimme tehdä. 

Alamme on kuitenkin todella moniulotteinen eikä yhtä selkeää linjaa työnsaralla ole.. 

And I had to pick this as my future.. not a doctor or something noooo I want to do it the difficult way. And love it.

Tarkoituksena on myös tutustua mahdollisiin tulevaisuuden työnantajiin. Hihi.

Mutta mikä eniten on saanut minut hymyilemään korvasta korvaan on hienosti nimetty kurssimme, Visuaalinen ja auditiiven tila.

Valoa ja ääntä<3

Enkä ole muuten koskaan tykännyt teknisistä laitteista näin paljon. C'est un miracle... 

Teemme pienryhmissä äänimaiseman eli äänten avulla luomme tilan, tilanteen ja ambienssin. Äänimaiseman nimi on sama meille kaikille, jokainen ryhmä tekee siitä oman versionsa. Ja nimi on Yökerhon vessa klo 03.15. 

Voi sitä tekemisen iloa

Valon kanssa saimme kappaleen, johon teemme valoinstallaation. Jälleen pienryhmissä. Ihmisiä ei saa käyttää lavalla, vain hiukan rekvisiittaa, valoa ja pimeyttä. Katonrajassa on hauska roikkua jatkojohdon ja pari kiloisen kuuman teatterilampun kanssa kun valot ympärille muuttuvat punaisesta violettiin ja siitä siniseen. 

Oikeastaan en edes haluaisi, että tuo äskeinen olisi millään lailla sarkastinen. 

Se nimittäin on!

Hauskaa.

Tunnen oppineeni hyvin paljon Uutta.

Kyllä, minä olen julkea ja korostan sitä isolla U:lla.

Se, että on saanut oppia käytännössä, kokeilemalla ja tekemällä on ollut todella antoisaa.

Kuusituntinen päivä vierähtää hetkessä ja ruokatauot tuntuvat ikuisuuksilta!

Tätä minä haluan.

Taidan oikeasti olla oikeassa paikassa.

                                                    Loppuun aion sulattaa aivonne.

                                                                    Olen kai liian onnellinen..

                                                                               Puff<3