Lopputuloksena olen teatterin apulainen! Ja siinä sivussa Praskovja Fjodorovna.
Rooleja kyseisessä näytelmässä on neljä sivullista joten monella meistä on tuplatriplakvartti roolitus. Suurimmat roolit tekevät saavat keskittyä juurikin niihin, mutta me muut vaihdamme rooleja useampaan otteeseen kulisseissa, joskus jopa saman kohtauksen aikana. Yhdellä meistä on 9 roolia, toisella 7 ja lista jatkuu.. Tulee jännää.
Äitikultani teki taustatutkimusta kuultuaan roolistani Praskovjana ja sai selville, että hän oli surullisen kuuluisen Rasputinin vaimo aikanaan. Ehkei ihan tämä Praskovja, mutta kaima sentään.
Myrkyttäjän/poppamiehen vaimo on sairaanhoitaja. Hehe.
Hullujenhuoneen sairaanhoitaja.
"Otetaanpas lääkettä"
On mulla huono huumori...
Jännityksestä kun on puhe ja kirjoitus, minua pyydettiin myös yhteen toiseen prokkikseen huhtikuun kevään festareille. Kyseessä olisi Virpi Haataisen "Irti minusta", ja yhden noista kolmesta naisroolista olisin saamassa, nähtäväksi jää mikä.
Tulee siis tekemisen täytteinen kevät, mutta I like it that way.
Jos vaikka sais lisäpontta kilojen karistamiseenkin!
Kotona zumbaa jee jee!
Minua harmittaa HIRVEÄSTI yksi asia.
Olisin halunnut liittää tähän videotallenteen tekemistämme valoinstallaatioista, mutta ne ovat laadultaan sen verran huonoja, etteivät valot pääse oikeuksiinsa. Olin niin ylpeä ryhmämme työstä ja hihkuin siihen asti kunnes video lähti pyörimään koneeni näytöllä. Harmi etten voi yhdistää aivojani USB-portin kautta, jotta muistoni olisi terävälaatuinen, täydellinen tallenne. Sci-fi tyypit hei, help me out.
Huomenna alkaa näyttelijäntyön kurssi, jolla alamme syventyä saatuihin rooleihimme. Pelkäsin, että tulisin kipeäksi ja missaisin sen, mutta onneksi eilinen minttukaakao ja sivistynyt sosialisointi tervehdytti laimean kuumeeni.
Koputan puuta.
Eli päätäni.
Tätä koko alkavaa lukukautta voisi kuvailla jännityksen määrälläni! Jännittää koko ajan kaikki tulevat asiat enkä malta pysyä housuissani! Vaikka koulupäivät ovat raskaita, jostain sielun syövereistäni saan puhtia jaksaa. Tai kuten yksi luokkalaiseni mainitsi minulle torstaina (kun kuumeeni oli jossain 38 paikkeilla):
"Emma sä loistat taas tänään."
Minä: "Se taitaa olla otsani, mikä hehkuu."
Mutta myönnän kyllä, että koulussa huomaan itsekin tietyllä tavalla loistavani. Joulunaikaan palautekeskustelussa opettajat sanoivatkin minulle, että olen innostava oppilas luokassani. Otan kaiken irti jokaisesta harjoituksesta.
Ja niin aionkin ottaa.
Noloa.
Leijonalla ja minulla on reaaliaikainen tökkäyskisa..
Facebookissa.
My life just flew by.
Voisin ehkä laittaa sen videon tänne, vaikka se huono onkin. Kaikki valot eivät näy, musiikin ja valojen ajoitus ei näy laisinkaan, koska kuva hyppii ihan holtittomasti eikä osaa tarkentaa valojen syttyessä tai sammuessa.. Mutta noh, siinä on kaunis musiikki.
Ja koska niinkin huonolaatuisen videon lataamiseen meni yli puoli tuntia eikä ehtinyt siinäkään ajassa valmiiksi, päätin etten riko sarveiskalvojanne teiltä yhdeltä taikka kahdelta lukijalta
"Hei äiti!"
Puff!
PS. Miksi musta tuntuu, että tämä teksti on yhtä sekasortoa?
