Se sitä ja se tätä

Jälleen kerran on abiturientin työntäytteinen elämä vienyt minua eteenpäin antamatta aikaa muille/muulle. Onneksi penkkarit potkaisevat minut muiden kohtalotovereitteni kera lukulomalle vajaan kahden viikon kuluttua. Olen kyllä ottanut jo etumatkaa: tänäkin aamuna yhdeksältä herätys, puuroa marjakeitolla napaan ja venäjän Урок номер один (urok nomer adin) kouraan. 


Tuohon jäin Leijonan keskeyttäessä minut. Hän oli juuri saapunut uinniltaan. 


Päätäni särkee kuin murtuvaa hakkuupuuta, mutta jaksettava on vielä hetki. Ja sen jälkeen toinen. 

Samuli Putro huojentakoot oloani. Historiadokumentti Neuvostoliiton synnystä huutaa taustalla kuin syyttäen tauosta sen lukemisesta. Да здравствует Советский Союз..и так далее.

Kylläpäs kyrilliset täyttävät tekstini! Lukekaa ne kuten osaatte, tulkitkaa kuten haluatte.


Mieleni kaipaa ulkomaille, pois melankolisen lumen peittämästä Suomesta. Minä haluan, minä tahdon, toistan. Hyvin olen oppinut kuluttajakulttuurin sudenpentujen käsikirjan.       "/Voitko auttaa naapuria/ Vastaan, että en/""


Olisipa lumisota päättynyt, palaisinpa Pariisiin.


Kirjoitukseni on yhtä epäselvää ja sekavaa kuin hakkuupuuni ajatukset. Kuinka kukaan tätä jaksaakaan lukea? Ei taida olla nyt äidinkielellisesti oikein sanajärjestykset eikä lukijaystävällistä tekstiä, pisteitä 60:stä 20. Sekin vain intertekstuaalisuudesta ja säälistä. Pilkkuvirheitä, suonette anteeksi.

                                                                       Olen puff.




         "/Hoidetaan kämppä Berliinistä/ Ne on halpoja siellä, tajuttoman kauniita/"