sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Missä minä kuljen

Eilisten Halloween pippaloiden jälkimainingeissa sain päähäni ajatuksen:
Tilannekatsaus blogiin! 
En ole tainnut kirjoitelkaa taaskaan paskuukkelin vertaa.
Meheh.


Olen ammattikorkeakouluopiskelija.
           (sanahirviö)
Olen ESTA eli esittävän taiteen opiskelija.
Tykkään uudesta kotikaupungistani.
Asun yli 100 vuotiaassa puutalossa.
Yläkerrassa.
Meillä on söpö portaikko.
70 neliömetriä, kaksio + walk-in closet 
          ( tosielämässä keittiön tiskin takana jännästi oleva SECRET TUNNEL!)
Opiskelen paljon.
Näyttelen koiraa museodraamassa eskarilaisille.
Neulon sukkia ja kaulahuivia.
           ( never ending project)
Leijonalla on uus leikkikalu: hifistelykone.
Mun kynnet on naiselliset.
Olen laihiksella.
Minusta tulee täti.
            ( Harley<3)


Ja ikävöin ystäviäni.
Onneksi näin heitä eilen ja viime viikolla<3



Minulla on ollut muutostani asti hirmuinen romantiikka-hullutus.


Pitsit, antiikki, luonnonvalkoinen, roosanpunainen, villapaidat, vintage, naisellisuus, kukat, hempeys, pusut, halit, söpöys AND THE LIST GOES ON ! ! !


Olen ollut ihan mahdoton.
Mahtava ensivaikutelma.






















                                                                Puff ja vihreää teetä

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Löysin sattumalta sun blogin, en edes tienny että kirjoittelet tämmöistä. Luin sen läpi pariinkin kertaan ja tuli ikävä, suuri ikävä. Myös haikea olo ja tunne etten enää kuulu sun elämään. Hmh, ehkä se on vaan tätä karua aikuistumista. Mutta olet minulle ainakin rakas edelleen vaikkei yhteyttä niin usein pidetäkkään, vanha ystäväni.

Sholabumbah kirjoitti...

Aaaa, kauheaa huomata tällainen kommentti näin myöhään! Anonyymi vanha ystäväni, ota minuun yhteyttä! Aikustuminen ei tarkoita aina sitä, että entinen jää taakse eikä sitä enää muisteta :) Jos pyörit Kokkolassa taikka minä Kemissä/Torniossa (oletan sinun olevan niiltä main!) niin pistäydytään kahvikupposella?