Koulua alkaa toinen päivä,
Uuden vuoden jälkeen..
Ei.
Ei.
Ei.
Voi paska.
Mutta kuinka olinkaan väärässä!
Jännitin koulunalkua enemmän kuin abivuotta. Tuntui rehellisesti siltä, että tämä vuosi, koulu ja ihmiset, kokemukset tulevat muuttamaan minua, kasvattamaan ja tuomaan esille itsestäni asioita, joita en osaisi odottaa. Hyviä että huonoja, mutta silti tarpeellisia.
Olin siis paskat housussa maanantai-aamuna pienessä pakkasessa tarpomassa kohti koulua.
Ensimmäisellä viikolla meillä oli Työelämäorientaatio-kurssin infoa ja aloittelua. Takoituksena on seurata kolmen päivän ajan valmistuneen ja työssäkäyvän TIOn (teatteri-ilmaisun ohjaaja, for your information ^^) työskentelyä, tehdä muistiinpanoja ja haastatella tätä valitsemaamme henkilöä. Teemme myös "kartat" valitsemamme alueen, josta myös tämä TIO on, muista alan tekijöistä, mahdollisista työnantajista, projekteista ja uusista ideoista. Tarkoituksena on antaa selkeämpi kuva opiskelijoille siitä, mitä valmistuttuamme voimme tehdä.
Alamme on kuitenkin todella moniulotteinen eikä yhtä selkeää linjaa työnsaralla ole..
And I had to pick this as my future.. not a doctor or something noooo I want to do it the difficult way. And love it.
Tarkoituksena on myös tutustua mahdollisiin tulevaisuuden työnantajiin. Hihi.
Mutta mikä eniten on saanut minut hymyilemään korvasta korvaan on hienosti nimetty kurssimme, Visuaalinen ja auditiiven tila.
Valoa ja ääntä<3
Enkä ole muuten koskaan tykännyt teknisistä laitteista näin paljon. C'est un miracle...
Teemme pienryhmissä äänimaiseman eli äänten avulla luomme tilan, tilanteen ja ambienssin. Äänimaiseman nimi on sama meille kaikille, jokainen ryhmä tekee siitä oman versionsa. Ja nimi on Yökerhon vessa klo 03.15.
Voi sitä tekemisen iloa
Valon kanssa saimme kappaleen, johon teemme valoinstallaation. Jälleen pienryhmissä. Ihmisiä ei saa käyttää lavalla, vain hiukan rekvisiittaa, valoa ja pimeyttä. Katonrajassa on hauska roikkua jatkojohdon ja pari kiloisen kuuman teatterilampun kanssa kun valot ympärille muuttuvat punaisesta violettiin ja siitä siniseen.
Oikeastaan en edes haluaisi, että tuo äskeinen olisi millään lailla sarkastinen.
Se nimittäin on!
Hauskaa.
Tunnen oppineeni hyvin paljon Uutta.
Kyllä, minä olen julkea ja korostan sitä isolla U:lla.
Se, että on saanut oppia käytännössä, kokeilemalla ja tekemällä on ollut todella antoisaa.
Kuusituntinen päivä vierähtää hetkessä ja ruokatauot tuntuvat ikuisuuksilta!
Tätä minä haluan.
Taidan oikeasti olla oikeassa paikassa.
Loppuun aion sulattaa aivonne.
Olen kai liian onnellinen..
Puff<3
1 kommentti:
Minä tykkään tästä :)
Lähetä kommentti